Viimeiset pari viikkoa ovat menneet opiskellessa ja tasaisesti erilaisia humppatapahtumia kiertäessä. Toinen presis oli aika kuumottava kokemus. Case oli suht laaja ja istuskeltiin usempi päivä kasista neljään pajattamassa ruotsiksi markkinointisuunnitelmista. Itse presis meni tuttuun tapaan mukavasti, mutta onnistuin kikkailemaan oman osuuteni aika päin helvettiä. Yksi ryhmäni tytöistä tyytyi huomauttamaan, että osuuteni oli hiukan väärin. Ai, ai... on se hienoa olla vaihtari.
Olen pyrkinyt urheilemaan aina, kun ehdin. Paikallinen sali alkaa tulla jo tutuksi. Klönttien nostelu tekee hyvää kaiken ohjelman välillä. Sauna nyt on joka kerta yhtä suuri pettymys, mutta muuten voin suositella Fysikeniä kaikille.
Viikko sitten käytiin pelailemassa lasertagia. Kerättiin 14 hengen porukka ja valmistauduttiin sotimaan tiimeissä. Kunnon äijäilyä siis vaihteeksi. Päästyämme paikalle vetäjä ilmoitti, että taistelemmekin toista jengiä vastaan. Opetuspätkää asteli sitten katselemaan viitisentoista 8-vuotiasta tenavaa kunnon sokerihumalassa. Synttärit olivat jo kovassa vauhdissa. 40 minuutin säälimätön sotatila vyötärönpituisia pikkukavereita vastaan oli terapeuttista. "You americans!" Mahtavaa menoa.
Nyt olen matkalla kohti Tukholmaa, jossa tapaan Lahnan ja Masan. Ollaan kierrelty Jussin kanssa Göteborgia pari päivää. Keskiviikkona otettiin rehelliset suomalaiskännit ja torstaina käytiin katselemassa apinoita. Veikkaisin, että Tukholma tulee olemaan tällä kertaa aika päräyttävä kokemus. Sunnuntaina pitäisi sitten suunnistaa eksoottiselle Itämeren-risteilylle. Vaihtareiden keskuudessa useilla eri nimillä kulkeva risteily saattaa olla aika jäinen. Muutama tuttu luuli, että laivalla viina on ilmaista. Hehkutus kuulostaa jo suht koomiselta. Osa on ehkä jopa hiukan peloissaan.
Bussin ikkunoista näkyvä maisema on luminen, mikä on oikeastaan aika lohduttavaa. Göteborgissa myrskysi aika helvetillisesti, mutta ainakaan aamulla ei näkynyt puuterikerrosta. Aamuyöllä rakeet käynnistivät autojen varashälyttimiä ja tuuli helisytti ikkunoita.
Göteborg on muuttunut ehkä reilussa viikossa kevyeksi syksysimulaattoriksi. Käytännössä on aika mahdotonta ennustaa, millaiselta ulkona näyttää. Välillä vihmoo vettä ja hetken päästä täytyy puskea eteenpäin viiltävässä vastatuulessa. Tällaista se nyt luultavasti tulee olemaan ainakin jonkin aikaa.
Odottelen lunta kahdesta syystä. Ensinnäkin valo tulisi tarpeeseen. Syksy on usein aika unettavaa aikaa. Toiseksi haluan olla paikalla, kun australialaiskaverini näkevät ensimmäistä kertaa elämässään oikeaa lunta. Suomalaisesta tuntuu aika hassulta, ettei joku ole koskaan tehnyt esimerkiksi lumipalloa. Myös kylmyys saattaa olla joillekin pieni järkytys. Esimerkiksi italialaiset ovat jo nyt aika kettuuntuneita tuulisimmista päivistä. Kaikki eivät ole meinanneet uskoa, että pakkanen paukkui eteläisessäkin Suomessa viime vuonna -30 asteessa.
Sain asiallisen palautteen Kauneudelle-tekstistä. Olenkin nyt joutunut tarkkailemaan ruotsalaisnaisia uudestaan. Kaikkien mielestä he eivät ilmeisesti olekaan virheettömiä. Nyt parin päivän kriittisen analyysin jälkeen voin olla taas melko rauhallisin mielin. Kyllä, tuo pelottava naistentauti, eli rupsahtaminen, ei ole iskenyt ruotsalaisnaisiin. Olkaa siis rauhassa. Aiempaan tekstiini ei tule muutoksia, ja siihen voi edelleen viitata tutkimuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti