Uutisia saunassa

Tervaa, punaisena hehkuvat kivet, koivuvihdat ja kirvelevät selät. Sitä on sauna. Viinapullo ja kulunut pyyhe. Me suomalaiset olemme kasvaneet saunassa. Jotkut syntyneetkin. Olemme yrittäneet sinnitellä isien, äitien, isoisien ja isoäitien vieressä ylimmillä lauteilla, ennen pyöräilyn opettelua. Korvat ovat kirvelleet kuin pahimmat avohaavat, mutta olemme kasvaneet kulttuuriimme.

"Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut." -Mökkisaunan kyltti lapsuudesta

Istuin kesäisessä saunassa Kojonperän korpimailla. Illalla saattoi nähdä kymmeniä peuroja, jos jaksoi ajaa viiden kilometrin matkan. Siellä pappani opetti minut saunomaan. Luovuttaja oli heikko, eikä sauna ollut neiteilyä varten. Siellä käytiin polttamassa uloin ihokerros tuhkaksi ja pesemässä varpaanvälit tervasaippualla.

Sauna on minulle äärettömän tärkeä paikka. Kun jokin ei toimi, niin sauna varmasti kunnossa. Siellä voi koota ajatukset ja langettaa polttavia rangaistuksia itselle. Joskus taas voi istuskella ja antaa kevyemmän löylyn rentouttaa. Kun on tarpeeksi kuuma voi juuri ennen lähtöä nosta pään lähelle kattoa ja polttaa korvat samalla tavalla kuin pienenä. Ja vähintään kerran vuodessa pitää tehdä vihta. Sellainen oikein perinteinen ja kunnollinen.

Ruotsissa törmäsin hiukan erilaiseen saunakulttuuriin. En ole oikeastaan yllättynyt, vaan rehellisen järkyttynyt. Syvä myötähäpeäni paikallista löylyttömyyskulttuuria kohtaan nousi eilen. Kävelin läheiseen kuntokeskukseen ja ostin vihdoinkin jäsenkortin. Varmistin vielä hollantilaiskaveriltani, että paikassa todella on sauna. Stephen vakuutteli, että suihkutilan vieressä on kunnioitettavan kokoinen kuuma keidas. Loistavaa? Ei oikeastaan.

Innostuneena vedin läpi kunnon treenin ja astelin alas pukuhuoneisiin. Sauna! Olin tätä ennen päässyt Göteborgissa saunomaan vain kerran. Silloin varasin massiivisen tilan asuinalueeltani ja sain nauttia kaikessa rauhassa. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. Astelin iloisena saunatilaan ja... En ollut uskoa silmiäni. Lauteilla istui yksi ruotsalainen lukemassa lehteä. Siis päivän sanomalehteä. Eikä tämä ole ilmeisesti mitenkään kummallista, sillä lauteille oli heitelty sekalaiseen järjestykseen noin kymmenen päivälehteä. Lämpöä tässä suhteellisen tilavassa bastussa oli noin 60 astetta. Se voi kuulostaa sopivalta, mutta ei sitä todellakaan ole.

Ajattelin, että tilanne on aina korjattavissa. Päätinkin etsiä löylykiulun ja kauhan. Voitte varmaan arvata, löytyikö sellaisia. No, ei. Eihän niitä löytynyt. Ja kiukaalla oli liian vähän kiviä. Vastukset törröttivät surullisen mustuneina pienien murkuloiden välistä.

Kaikkein pahinta oli se, etten ole oikein tottunut lehtien lueskeluun saunassa. Yhtäkkiä oli todella outoa istua alasti häiritsemässä toisen iltauutiskatsausta. Tätä täydensivät vielä kaksi muuta lauteille saapunutta ruotsalaista. Kummatkin olivat kietoneet pyyhkeet lanteilleen kuin hameet. Yhtäkkiä tajusin, että olin ainoa alasti saunova kuntoilija. Enkä edes lukenut lehteä. Ikävä kyllä se riitti. Päätin poistua paikalta ilman kirvelevää selkää. Ilman tervalta haisevia varpaita. Ilman löylyvihtaa. Ilman kunnioitettavaa löylykokemusta.

Onneksi mittarissa luki sentään suomalaisittain "Sauna".