Luppakorva Suomesta

Viides viikko alkaa vähitellen sarastaa. Jotenkin maanantaisin alkaa olla jo aika rento olo. Viikolla riittää hyvin tekemistä, mutta peruskaava on aika selvä. Alkuviikosta luentoja, kirjoja, salia ja pyykit. Tälläkin hetkellä alakerrassa kaksi kuivauskonetta ja yksi pesukone jauhavat boksereitani paraatikuntoon. Joskus keskiviikkona alkaa viikonlopun suunnittelu.

Aika tuntuu tässä vaiheessa liitävän tajutonta tahtia. Päivät lipuvat ohi uskomattoman nopeasti. Tänne saapuessani ajattelin, että alussa voi ottaa rauhallisemmin. Kiinnostavat reissut ehtii joka tapauksessa tekemään. Nyt on alkanut jo hiukan pelottaa. Tässä olisi vielä aika paljon ideoita: Köpis, Oslo, Bergen, Saksa, Stokis ja Tallinna. Lista on täydentynyt pikku hiljaa. Uusin lisäys on Bergen, jossa haluan nähdä lettejään pyörittäviä turskia. Katsoin eilen pitkästä aikaa dokumentin norjalaisen black metalin noususta ja synkistä vuosista 1990-luvun alussa. Siellä tehtiin kovaa rikosjournalismia - joskin hiukan sensaatiohakuisesti.

Viikko näyttää harvinaisen tavalliselta. Pelkkiä luentoja ja tenttikysymysten odottelua. Kämppä olisi pienen siivouksen tarpeessa, mutta ehtiihän sitä. Olen tähän asti ollut suht tyytyväinen kotikolooni. Ainoa miinus tulee varmaan siitä, ettei täällä ole juurikaan yhteisiä oleskelutiloja. Ainoa mahdollinen paikka tavata porukkaa on keittiö, eikä se oikeastaan kiinnosta kovinkaan usein. Jotenkin tykkään syödä omassa huoneessa, vaikka ajoittain seura onkin paikallaan. Jaan keittiön neljän mun kanssa. Kaksi heistä on saksalaisia, yksi kiinalainen ja yksi ruotsalainen. Eli ruotsiakin pääsee ajoittain jauhamaan.

Käytännön svenska sujuu jo paremmin kuin alussa. Aivan kaikesta ei tietenkään pysty puhumaan, mutta aika sujuvasti olen onnistunut välttelemään englantia. Viikonloppuna baarissa tuli jo kehujakin. Ilmeisesti en ole maan huonoiten puhuva maahanmuuttaja. Enkku taas paranee aika automaattisesti vaihtareiden kanssa pyöriessä. Ajoittain olen törmännyt huonoihinkin päiviin. Joskus kieli ei vain meinaa sujua.

Yksi esimerkki kielen kangertelusta on ensimmäinen presentaatiomme. Olin valmistautunut kohtuullisen hyvin. Koska työhön sisältyi ruotsalaiseen tapaan roolileikkejä ja näyttelyä, sain helpoimmat osat. Näyttelin yhdessä kohtauksessa lapinsuomenkoiraa (finsk lapphund) ja toisessa vanhaa mummoa. Käytännössä siis muut selittivät ja näyttelivät erästä hississä tapahtunutta viestintätilannetta ja ainoa suomalaiskille haukkui ja kuolasi lattialla. Ykkösosuus meni siis mukavasti. Toisessa tehtävänä oli ihailla herrasmiehiä, jotka auttoivat minut hissiin. "Ooo, hur mysigt! Hur många getlemannen har vi här. Ett, två... Oi, oi." Tämäkään ei tuottanut vaikeuksia.

Ongelmia alkoi ilmaantua vasta viimeisessä osiossa, jossa esittelin loppupäätelmämme. Jostain syystä esitelmässä improvisoitiin paljon. Kun vuoroni lopulta tuli, kaikki oli jo sanottu. siis oikeasti aivan kaikki. Heitin tylysti muistilaput pöydälle ja yritin improvisoida. Voin kertoa, ettei se mennyt aivan toivotulla tavalla. Käytännössä hoin yksinkertaisia ja lyhyitä lauseita, joissa käytin alan sanastoa. Porukalla oli ilmeisesti hauskaa. Ja sehän olikin harjoituksen päätarkoitus: "Ha roligt!"