Kauneudelle

Pesukone rummuttaa tasaisesti edessäni. Rumpu pyörii ja käännän välillä katseeni kirjaan. Olo on kaiken kaikkiaan aika kotoisa. Nyt on viikon verran takana elämää Göteborgissa. Perusasiat alkavat olla kunnossa ja liikun usein paikasta toiseen edes sen kummemmin ajattelematta. Onneksi en kuitenkaan unissani. Sitäkin on joskus tullut harrastettua. Myös kartta on pysynyt pari päivää taskussa.

Tässä vaiheessa voin ottaa kantaa aiheeseen, josta kysytään jatkuvasti. Omistan siis seuraavan kirjoitukseni teille hyvät naiskauneutta arvostavat ihmiset.

Naiset. Ruotsalaisista naisista puhutaan Suomessa lähinnä kuiskaten. Teinipojat katselevat salaa Madeleinen tissejä, ja suomalaisnaiset tuhahtelevat. Salaa hekin haluaisivat olla hemaisevia prinsessoja ja kulkea maailmalla kättelemässä merkittäviä ihmisiä. Suomessa pääsee ikävä kyllä vain pääministeriksi tai presidentiksi.

Ruotsalaisnaisissa on se ihmeellinen piirre, että joukossa he ovat tavallistakin vakuuttavampia. Yökerhossa tilanne on karmaiseva. Kaikki naiset ovat kauniita. Siis lähtökohtaisesti aivan kaikki. Tilanne on vaikea, koska kukaan ei erotu joukosta. Kaikkialla on yhtä tasaista kauneusmerta.

Suomalaismiehen mieli ei ole tehty tasaiselle kauneudelle. Me etsimme suoraviivaisesti emäntää, joka sopii meille. Ruotsissa näin ei kuitenkaan voi toimia. Siksi ulkomaalaiset yleensä jäätyvät ja neitimäiset ruotsalaismiehet pääsevät tyhjentämään salin. Paikalle jää tavallisesti vain joukko suomalaisia, irlantilaisia, australialaisia ja saksalaisia, jotka huutavat toisilleen musiikin yli eri olutmerkkejä.

Ruotsalaisnaisten kauneus onkin parhaimmillaan luonnollisessa ympäristössä. Siksi esimerkiksi puistossa voi päätyä yhtäkkiä ruotsalaismirmeleiden saartorenkaaseen. Silloin suomalaismies katsoo omiin kenkiinsä.

Parasta ruotsalaisnaisissa on se, että he juttelevat mielellään. Siinä missä Suomessa törmää ajoittain jääkuningattariin, Ruotsissa ei näin juurikaan käy. Enkä tarkoita nyt mitään baaritiskillä sammaltamista. Ruotsalaiset ovat yksinkertaisesti avoimempia kuin suomalaiset. Enkä totea tätä pahalla. He vain ovat.

Kysyn tieteellisistä ja blogiteknisistä syistä reittiohjeita yleensä juurikin naisilta. Tähän mennessä olen päätynyt seuraavaan: ruotsalaisnaiset haluavat oikeasti, että löydät perille. Suomalaisnaisista taas osa toivoo, että eksyisit.

Ruotsalaishuomiot:

1. Ruotsalaisnaiset ovat kauniita.

2. Ruotsalaisnaiset ovat kivoja.

3. Ruotsalaisnaiset eivät halua, että eksyt.

Ja sitten hiukan viime viikosta.

Takana on kahdeksan päivää armotonta rallia. Aina kun istahtaa alas, ilmaantuu jotain. Ja sehän tässä hienoa onkin. Aloitan ehkäpä kaikkein hohdokkaimmasta: pormestarista.

Torstai ja City Hall. Kaupungintalon edusta on täynnä ihmisiä. He ovat erivärisiä ja erikokoisia. Kaikkia yhdistää kuitenkin uusi kaupunki. Runnon ovista sisään hiukan muiden jäljessä. Punaisella matolla vedän vatsaa sisään. Edessä on pormestarin illallinen ja pub crawl.

Pormestari on tavallinen mies. Tosin ruotsalaisella tavalla tavallinen. Hän ei näytä virkamieheltä, eikä lainkaan väsyneeltä. Ainoa tuskastuttava asia tuossa miehessä on kaulassa roikkuva hely. Sekin on luultavasti suomalaista mallia kevyempi. Onhan täällä kaikki niin hyvin.

Tarjolla on pastaa ja viiniä, jotka tippuvat kummatkin oikein mukavasti tässä vaiheessa päivää. Ihastelen erästä parveketta, jonne haluaisin mennä vilkuttamaan. Pakottaudun kuitenkin asiallisuuteen ja suuntaan saliin. Ihmiset hamuavat viinilaseja ja muutama irlantilainen hamstraa niitä piiloon. Tapaan naapurini, joka on tehnyt juuri kaytännön pilan seisovassa pöydässä. "I just put my napkins in this wine holster and luckily someone saw that. He was totally shocked and tried to convince me that it's for the wine glass. Camoon, I'm not that stupid."

Alan päästä tunnelmaan. Seisomme naapurini ja hänen australialaiskaverinsa kanssa pöydän ääressä ja panikoimme, milloin viini ja ruoka loppuvat. Onneksi niin ei käy aivan heti. Tosin irlantilaisten tahti vaikeuttaa tilannearvion tekemistä.

Pormestarin puhe on lyhyt. Yhden virkkeen historiaosuudessa hän kertoo, että rakennus on vanha. Sitten kohotetaankin jo laseja. Welcome!

Kaupungintalolta otamme suunnan kohti keskustaa. Ruotsalaiset katoavat johonkin ja jatkamme vaihtariporukalla. Mikäpäs siinä. Pubeissa viimeisetkin alkavat rentoutua. Läppä lentää ja huomaan muutaman asiallisen jäynänkin. Monen mielestä on hauskaa kertoa väärä kotimaa. No, ehkä se on ihan kivaa. Päädyn lopulta kahden australialaisen kanssa yökerhoon. Loungessa on punaiset valot.

Perjantai ja Berker Jarl. Kuulen toiselta suomalaisvaihtarilta, että Berker Jarl -opiskelija-asuntolassa on juhlat. Lähden suorilta mukaan. Berker Jarl on vanhaan kouluun rakennettu opiskelija-asuntola. Ilmeisesti neliöitä on ollut joskus turhan paljon, sillä paikalle on jätetty erikoinen tila, jonne on pystytetty muutama värivalo.

Tilaisuus muistuttaa ala-asteen discoa, kunnes homma pääsee vauhtiin. Lopulta tapaan tajuttoman paljon ihmisiä. Käytännössä kaikkien kanssa riittää juteltavaa. Saksalainen Nils (nimi muutettu) päästää pari kertaa käyttämään vessaa. Discossa ei sellaista luksusta ole tarjolla. Ratikkamatkalla takaisin ehdotetaan reissua Kööpenhaminaan. Harkitsen hetken, mutta tajuan onneksi napata käsijarrusta kiinni.

Lauantai kuluu oikeinkin mukavasti. Painamme ympäri keskustaa ja tuhoamme edellisen illan turpeuden kiinalaisella lounaalla. Kämpillä iskee hetkellinen väsymys, joka katoaa aika nopeasti. Saksalaisnaapuri käy ovella ja kertoo lähtevänsä kaverinsa luo kahville. Soitan myöhemmin ja päädymme lopulta viettämään porukalla iltaa grillipaikalle.

Polte on kuitenkin liian kova. Klubit on nähtävä. Naapurissa asuva ruotsalaispari tietää asiallisen yökerhon. Sitä ennen pelaamme heidän luonaan juomapelejä ja puhumme armeijasta. Naiset keräilevät hylsyjä lattioilta, kun ruotsalaisarmeijan käynyt kokki kertoo kokemuksistaan. Juomapelit päättyvät lauleskeluun. Klubille on 150 kruunun, eli reilun 15 euron pääsymaksu. Olen kotona viideltä. Raitiovaunu vei kotipysäkin ohi.

Sunnuntai. Seuraava päivä lipuu rauhallisesti Dalsjön järvellä. Napsin joitakin kuvia ja kiroan, etten ottanut enempää objektiiveja mukaan. Alan harkita kameraostoksia. Ei kuitenkaan vielä.